Tässä on taas hetki mennyt tälläisessa normaalissa elelyssä. 
Yosa on oppinut antamaan tassua ja ulkosalla käskyt menevät vähän terävemmin perille mikä helpottaa varsinkin muiden koirien tapaamista.
Koitetaan opetella että lattiaa ei saa nuolla ja silmiä ei hierottais, lattian nuolemisesta nyt ei sinällään ole mitään ihmeempää koitunut mutta ei se kauhean terveellistä voi olla. Silmien hierominen taas on ihan oma rastinsa, välillä toinen silmä saattaa olla aavistuksen turvoksissakin ja kerran oltiin siinä vaiheessa että mietin onko se tulehdus.

Muuten aktiviteetteihin kuuluu tuo metsän koluaminen ja keppien kanssa leikkiminen. Sen verran olen huomannut että tuore paju aiheuttaa oksentamista, viittaisko se syöttää pajunköyttä tähän jotenkin? Ollan koitettu myös välttää ihan elävien puiden syömistä että ei tulis sanomista, jonkun metsähän tuokin on kaiketi... 
Loppuun pari mehevää kuvaa.


Tällänen makee siirtolohkare löytyi.


Yosa samaisen lohkareen päällä, en tajua miks otin kuvan näin läheltä...


Mirvan ostama frisbee joka kesti 30 minuuttia, mutta opittiin että kesäksi ostetaan aivan varmasti uusi.


Keppi.


Jännää miten tuolta lumen alta alkaa paljastua vaikka mitä kummallista ja mielenkiintoista minkä yli ollaan kuljettu monia kertoja, tietämättä että alla on vaikka puro.

Jonkun aikaa tässä harjoiteltu luokse tulemista ja sivulla kulkemista, sen verran mukavasti onnistunut että tänään sitten keksin että nyt on hyvä hetki päästää Yossa irti. Vapaa käskyllä sitten lähti kirmailemaan ja tuli vielä pyydettäessä posket lepattaen takaisin! Sain myös lahjaksi kävyn, heitin sen mutta sitä ei sitten haettukkaan niin otin sen sitten ite talteen. Pitää mua varmaan ihan idioottina kun tuo tollaisen aarteen mulle ja heitän sen heti pois. 

Tänään tulee meidän suosikki ohjelma eli Game of thrones, siinä on aina niitä susia Yosalle ja mulle sitten sitä miekkailua ja semmosta...Torstaina on sellanen päivä jolloin mulla itselläni on rankin treeni viikosta ja sitä ennen Yosan kanssa käydään pitkä lenkki. Yleensä siis tossa ohjelman alkaessa ite pilkin jo vahvasti...viimeksi joku saatto syödä mun lautasen tyhjäks kun torkahdin.


Takajalkojen karvat on hauskat ja tuo ketju vähän pitkä tähän vapaana juoksenteluun mutta siinä on puhelinnumero jos olis karannu kylille riekkumaan, niinkun naisilla monasti on tapana.

Tänään leikattiin kynnet, ensimmäistä kertaa. Vaikka olen operaation nähnyt sivusta monet kerrat ja itsekkin leikannut niin tällä kierroksella räpylä tuntui tärisevän mutta esitin hyvin asiantuntevaa ja Yosa antoi leikata kynnet seisoviltaan, istualtaan että makuultaan...laskisin että kyseessä on menestys! Ei tosin otettu kuin vähän kärkiä kokeellisesti, kynnet eivät siis osu seisoaltaan lattiaan.

Ollaan tuolla metsikössä ihan pimeälläkin paljon koska kumpikaan meistä ei arastele metsää tai pimeää, naapurin täti on tämän huomioinut ja kysyi "miten te uskallatte liikkua niin pimeällä tuolla metsässä". En tiedä mistä se tämmöisen faktan on keksinyt ja miten se niin askarruttaa? Näihin tuskin saan koskaa vastausta, täti sai vastauksen "me ollaan Yosan kanssa ne joita pimeässä pelätään...", kyllä se sille hihitteli.

Viikon alussa sekoiltiin taas vaihteeksi eteisessä joka on meille vähän kummallinen paikka, ei haluis niin kauheesti toisen innostusta kitkeä mutta kuoma jää alle, väliin ja mitä kaikkea. Nyt kävi niin että olin ottamassa avaimia ja ilmeisesti tassun päälle astuin ja sitä kovasti pahoittelin. Unohdin siis avaimet sisään...tuli pitkä lenkki kun odoteltiin vara-avaimia saapuvaksi.

Yosan suurin vika lienee se että se huomattavasti parempaa seuraa kun mun ns. kaverit.



Kuumottavin lumiukko minkä olen nähnyt, tämä tulee pimeällä aina vähän yllärinä.


Yosalla oli tätä kuusta vastaan jotain, lopullista tulosta kuvaisi kädenväännössä saavutettu selätysvoitto.



Tässä naapuroston mainiot asintuntijat näkevät suden tassunjäljen, oikealla Yosan räpylä.

Ostin Yosalle flexin, koko ulkoilu muutti totaalisesti muotoaan heti ensimmäisellä kokeilulla.
Nyt roikuttiin puissa, revittiin puita, riehuttiin hangissa, noudettiin keppiä ja mitä kaikkea. Johtuuko Flexista, en tiedä. Eksyttiin todella syvälle metsään ja näin varmasti ainakin kaksi Wampaa! En tosiaan ole päästänyt Yosaa vielä irti tuolla metsässäkään, flexi toi silti mukavaa vuorovaikutusta kun sai liikkua vähän vapaammin, no onhan se 86 kiloista hahmoa ikävä yrittää repiä liikkumaan sähäkästi. Huomaa että Yosa vilkuilee taakseen että olenko vielä mukana siihen malliin että jossain vaiheessa voidaan kokeilla tuota remmittä liikkumista.

Olemme nyt harjoitelleet erilaisia käskyjä kotosalla ja täällä asiat tuntuvat uppoavat tosiaan paremmin kun ulkona jossa on huomattavasti häiriöitä, tassua ei vielä anneta ihan joka kerta, tyhmä temppuhan se on, ei siitä mitään hyötyä ole mutta olisi hauska oppia yhdessä joku trikki.
Koitan saada myös käsimerkkejä mukaan, paimenillahan ne on erityisen käteviä kun ei tarttis sitten huudella, viheltää ja näyttää käsimerkin. Ehkä saadaan se toimimaan ja kaikki kateellisiksi...se se olis hauskaa.

Ollaan samoiltu tuolla metsikössä entistä syvemmälle, löydettiin yhdessä se kukkulakin mitä ollaan haeskeltu, pienen neuvottelun jälkeen nimettiin se löytäjiensä mukaan Yosan kukkulaksi. Apinaa taidettiin koijata mulla on tästä vahva fiilis.... Kukkula löytyi ensimmäisenä todella aurinkoisen päivänä koska pellolta leviävä sumu ei noussut kukkulalle ja kukkula hahmottoi metsästä jo melko kauas. Sumusta saatiin hieno kuvakin.

Tänään oli meikäläisellä paluu töihin, Yosa jäi siis ensimmäistä kertaa pidemmäksi ajaksi kotiin yksin. Ikävähän toinen on jättää mutta oli mukava palata kotiin kun joku odotti täällä. Mitään metkuja ei ollut havaittavissa...hyvin on peittänyt jälkensä. Yosa on pitänyt tässä kotosalla sitruunapantaa niin ei komentele käytävässä kulkevia, panta toimii hyvin vaikka aiheuttaakin aina laitettaessa todella hassun ilmeen. Panta menee mukavasti päälle kun sen sujauttaa samalla päälle kun ottaa ulkona käytettävää remeliä pois.

Olin lähdössä kavereille viettämään iltaa Lauantaina kun laitoin pannan ensimmäisen kerran Yosalle, ei tykännyt yhtään kun haukahti ja sai sitruunaa nenälleen, meni se illan vietto vähän ohi kun ei raaskinut toista jättää yksinään tänne tärisemään. Pitää pitää kaverien puolia ja Yossa on hyvä kaveri.

Yosan itsetunto määrittää vissiin minkä kokoisia keppejä se haluaa raahata, tarvii sanoa että jos itsetunto tuosta vielä kasvaa niin ei suomesta sellaista puuta löydy jota Yosa ei lähtis yrittämään. Kaikki liikkuva ja mitä pienempää se tuntuu olevan ja mitä vilkkaammin liikehtii tai elehtii onkin sitten täysin toinen juttu. Kaikki mikä pääsee vähänkin yllättämään saa vauhkoamaan, tämä on asia jota pitää yrittää hahmottaa joku juttuhan tossa piilee.

Kerroin aikasemmin että lihan jauhaminen oli Yosan mielestä todella kummallista, törmäsin nyt toiseenkin asiaan jossa sain sellaisia pään pyörityksiä ja ihmettelyjä...urheilu, sivusta seuraavana se on ilmeisesti todella typerää pomppia paikallaan, hyppiä ja punnertaa. Edes painojen nostelu ei lopettanut sitä epäilevää ilmettä. Ei se haittaa vieläkään haha.

Yosa on ruvennut ottamaan jo tilaa haltuun, se nukkuu sohvalla ja näkee unia. Ulkoa on löytynyt jo kohtia mitkä pitää aina nuuskia ja merkata, mielestäni kummatkin ovat hyviä merkkejä sopeutumisesta. Omalle kohdalleni pelkäsin älyttömästi sitä että saan allergiaa Yosasta, alkuun sainkin hieman mutta ne menivät ohi parissa päivässä. Myös aikaisemmat aamut pelottavat mutta ainakaan tänään ei ollut mitään ongelmaa sen suhteen, oli helppo motivoitua koska mitä aikaisemmin herään sitä enemmän ehditään ulkona olla ennen kun joudun lähtemään töihin.
Jonkun verran oli Yosa unissaan vielä aamulla, no pääs takasin nukkumaan kun oli lenkki käyty.

Lyhensin tätä keppiä pari kertaa että matka alkoi edetä...

Kuva on pellolta mistä on aikaisempia kuvia, ajankohta vaan eri tässä kello on noin 1900.

Aikataulu alkaa olemaan lähellä sitä mitä se arjessa sitten tulee olemaan, olen siis tällä viikolla töistä talvilomalla. Yosa ei ihan keskellä yötä enää tuo leluja mulle sänkyyn niin kuin tuossa ekoina yhteisinä päivinä.

Käytiin myös eilen pidempi lenkki ja Yosalla oli reppu selässä, painoa oli koko repulla 1,2kg, mukavasti jaksoi mennä. Käytiin mun lapsuuden maisemissa ja tuli mieleen että olen tuolla koiran kanssa mennyt viimeksi joskus 90-luvulla, nopeesti se aika kuluu. No tänään Yosa on venytellyt aika paljon että ilmeisesti vähän käynyt lihaksille, pitää tutkailla mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

Tänään Yosa on saanut ottaa kontaktia vähän vapaammin muihin koiriin, ihan mukavasti menee kohtaamiset. Pienet koirat ei tunnu kiinnostavan yhtään että oman kokoiset olis mukavia kamuja. Oishan täällä Keravalla ainakin Kippo se on samaa kokoa ilmeisesti. Lasten kanssa on vielä treenattava niihin suhtaudutaan aika vauhkosti, mutta parempaan suuntaan varmaan päästään.

Aamusta Mirva kävi visitoimassa taas ja Yosa suoritti temppuja, ei se mun kanssa suostu noihin.  Mikä lie siinä sitten, tarvii tätäkin ihmetellä ja havainnoida.

Äsken käytiin mun perheen luona ja ohjeistin ennäkkoon että kaikki jatkavat sitä mitä ovat puuhaamassa ja Yosa tulee sitten haistelemaan ja tutustumaan kun itse kokee niin. Arkana otuksena tämä järjestely taitaa olla paras. Meni todella hienosti, yhtään ei haukuttu ja kaikkia käytiin nuuskuttamassa, vähän saivat myös rapsuttaa. Veljen roskiksessa oli joku pulla joka yritettiin salakavalasti kaapata...mutta ninja ja ninja tunnistaa, ei onnistunut!
Käytiin muuten samalla hississä, itsehän en pidä hisseistä, eikä Yosakaan ilmeisesti mutta en huomannut mitään erikoista käytöstä siellä.

Yöllä toivotin Yosalla hyvää yötä niin kehtas tuhahtaa mulle, nauratti ihan vietävästi.


Nää vanhat hissit on kyllä kaikkea muuta kun turvallisia, mutta hyvä näilläkin kai on välillä mennä varsinkin kun Keravalla on pari kohdetta joissa raput on tehty aika vaikeiksi ja kerroksia on todella paljon.

Yosan reppu, siellä on muuten kaksi kuntolaitteen pehmustetta sisällä, niissä oli sopiva paino koiran omaan painoon nähden. Varaa jäi vielä tennispallolle ja pressukupille.

Yosan mielestä ihmisestä ei pitäisi kuulua napsahduksia venytellessä, todella huolestuneita katseita saa ihminen naksuessaan. Toinen hyvin mystinen ääni oli kotiteatterin kautta tuleva kärpäsen surina, Drag me to hell elokuvassa on useampi kohta missä seurataan kärpästä jä Bluraynä katsottuna DTS-äänet saivat ainakin koiran uskomaan huoneessa olevan ainakin tennispallon koisen kärpäsen!

Päivällä Yosa ui hangessa ja huomasin jotain tahmeaa tarttuneen päälaelle ja korviin, pienen pesun ja harjailun jälkeen en löytänyt enää takkuja tai mitään roskaan viittaavaa. Harjailusta varmaan melkeen kaikki koirat pitävät, pesu oli yllättävän helppoa, vaikka ei koko koiraa tällä kertaa vielä pestykkään.

Jauhettin myös lihaa, yksipuolisesti oli työt jaettu mutta ihan menevää jauhelihaa saatiin aikaiseksi. Onneksi olen aika tottunut jo noihin epäuskoisiin katseisii, meinaa sen verran kieroon tossa tarkasteltiin vierestä.

Toisen epäuskoisen katseen sain tänään kun upposin samaan kohtaan missä Yosa oli kulkenu, tuli mieleen Taru sormusten herrasta kohtaus jossa haltia juoksee lumen päällä ja kääpiö painavampana kahlaa partaa myöden hangessa.

Piti aamusta kokeilla miten Yosa selviytyy täällä itsekseen ja jääkö itkemään perään. Alakerrassa kuitenkin tehtiin jotain remonttia putkistolle josta Yosa ei selvästikkään pitänyt niin siirtyi projekti huomiselle. Nerokkaan suunnitelman takana on kaksi web-kameraa joiden avulla saan sekä äänen että videon tallennettua.